Uutta verta bretonikantaan – tuoresperman tuonti

teksti Anu Auno

Suomen suhteellisen pieni bretonikanta vaatii ainakin ajoittain uutta verta, jotta vältytään koirien liialliselta sukulaistumiselta. Hyvä tapa geenipohjan laajentamiseen on koirien tuonti, mutta varsinkaan pennusta ei aina tiedä, mikä siitä loppujen lopuksi tulee, jolloin satsaus saattaa mennä hukkaan. Jotta käytössä olisi aina paras mahdollinen vaihtoehto, pitäisi suomeen saada koko pentue. Kasvattajat kuitenkin ovat harvoin tällaiseen suostuvaisia, varsinkaan jos kyseessä on keskimääräistä parempi yhdistelmä.

Bretoneiden jalostusneuvoja Taru Kokkonen oli jo edellisen kollegansa Minna Hannukselan kanssa pohtinut sperman tuontia yhtenä vaihtoehtona geenipohjan laajentamisessa. Hän kertoo saaneensa myös eläinlääkäri Martti Peltoselta tietoa eri vaihtoehdoista. Loppujen lopuksi kasvattaja on kuitenkin se, joka päättää kuinka koiransa astuttaa. Kokkonen kiittääkin Jouni ja Teija Leinoa Joupikon kennelistä rohkeudesta: ”Hienoa, että ollaan ennakkoluulottomia ja uskalletaan lähteä mukaan.” Kyseessä oli siis ensimmäinen ulkomaisella tuorespermalla bretonille tehty siemennys. Tuoresperma valittiin tilastollisesti paremman tiinehtyvyyden vuoksi, kertoo Kokkonen. ”Olen nähnyt uroksen ja joitakin sen jälkeläisiä. Taustat on suvullisesti ns. laatutavaraa, pidin myös niiden luonteista. Paitsi että uroksen omat meriitit ovat hienot, se on myös pystynyt jättämään hyvää jälkeä käyttöpuolella.” Samasta uroksesta on tuotu syksyllä 2000 myös kaksi pentua. ”Päädyimme tuoresperman tuontiin Tarun ehdotuksesta”, kertoo Teija Leino. ”Meidän nartulle ei suomesta löytynyt suvullisesti sopivaa urosta, kun meillä oli vaatimuksena käyttöpuolen tulos. Halusimme myös laajentaa suomen bretonikannan geenipohjaa ”, jatkaa Jouni. Valittu uros on kansainvälinen käyttö- sekä muotovalio.

Leinot kertovat jalostusneuvojan hoitaneen kaiken yhteydenpidon Ranskaan. He suosittelevatkin jalostusneuvojan kautta toimimista jo sen takia, että tällä on jalostuksessa tarvittavaa tietoa mm. sukutauluista sekä mahdollisesti hän on myös nähnyt urosehdokkaan elävänä. Lisäksi jalostusneuvojilla on jo valmiiksi yhteyksiä ulkomaisiin rodun harrastajiin, jolloin asioiden eteenpäin vieminen helpottuu. ”Otin ensin yhteyttä uroksen omistajaan, mutta kielivaikeuksista johtuen asia ei ensin tuntunut etenevän.” Taru Kokkonen aloittaa. ”Kun sitten otin yhteyttä Ranskan Bretoniklubin sihteeriin, joka puhuu englantia, sekä erääseen kasvattajaan, lähtivät asiat rullaamaan.” Kokkonen jatkaa. Uroksen omistaja osoittautui halukkaaksi yhteistyöhön, jolloin spermantuonti lopullisesti päätettiin tehdä. Leinot ottivat seuraavaksi yhteyttä siementävään eläinlääkäriin, joka oli Tiina Illukka Turusta. Hän teki nartulle progesteronitestin, jonka perusteella määriteltiin paras siemennysajankohta. Kun sopiva päivä oli tiedossa, asia ilmoitettiin uroksen omistajalle. Uroksen omistajalle toimitettiin myös spermanottolomakkeet, jotka spermaa ottanut eläinlääkäri täytti, sekä Illukan toiveet sperman käsittelystä. (Sperma laimennetaan erityisellä liuoksella, jäähdytetään n. 4-asteiseksi, pakataan jäiden ja pumpulin kanssa termospulloon.) Sperman oton jälkeen siemennykseen on aikaa kaksi päivää, mikä oli tässä tapauksessa hyvä, koska lähetys myöhästyi julkisen liikenteen lakon aiheuttaman ruuhkan vuoksi. Leinot hakivat spermapaketin itse Helsingistä, jotta matka sujuisi viivästyksittä. Lento oli perillä n. 24.00 ja klo 8 aamulla kaikki oli valmiina Illukan vastaanotolla siemennystä varten. Eläinlääkärin kanssa oli etukäteen sovittu, että hän hoitaa siemennyksen myös päivystysaikaan, mikäli tarve vaatii. Illukka tutki ensin sperman laadun ja se lämmitettiin sopivan lämpöiseksi. ” Illukka sanoi spermaa tutkittuaan, että tämä uros ei enää ole mikään poikanen” Teija Leino kertoo. Kyseessähän on n. 8-vuotias koira. Kun sperma oli sopivassa muodossa, Illukka suoritti siemennyksen kohtuun nartun ollessa nukutettuna. Kaikkiaan toimitus kesti n. kaksi tuntia. ”Eläinlääkärin ammattitaito on hyvä selvittää etukäteen, jolloin tulos on varmempi”, Leinot kehottavat. ”Kohtuun siemennystä ei saa tehdä muu kuin erityisen koulutuksen käynyt eläinlääkäri, joka on hankkinut luvan kohdunsisäisten siemennysten tekemiseen.” Emättimeen siemennys on kaikille eläinlääkäreille sallittu toimenpide.

Leinot ovat tyytyväisiä kokeilemaansa astutustapaan, varsinkin kun lopputuloksena oli sopivan kokoinen ja reipas pentue. Mikäli narttu olisi jäänyt tyhjäksi, olisivat tunnelmat ehkä toiset. Kaikkiaan Leinot pitivät tapausta helppona ja koiraa säästävänä, jäähän astutusmatka lentoineen tekemättä. Kustannuksia kertyi progesteronitestistä (hormonitason määritys kallista, eli mitä useamman testin joutuu tekemään, sitä suuremmat kulut), uroksen omistajan matkakuluista ja spermanottokuluista, sperman rahdista ja eläinlääkärin kuluista siemennyksessä. Nämä kulut Leinot maksoivat ensin. Normaalin astutusmaksun he maksoivat vasta pentujen synnyttyä. Kaikkiaan kustannuksia tuli siemennykseen liittyen n. 6000mk. ”Pentujen rekisteröintiä varten pitää olla spermanottolomake, siemennyslomake ja astutustodistus, kaikki asianmukaisilla allekirjoituksilla varustettuna”, Taru Kokkonen kertoo. Leinot lähettivätkin vielä Ranskaan astutustodistuksen jälkikäteen allekirjoitettavaksi. ”Uroksen pitää täyttää pevisan vaatimukset, jotta pentue rekisteröidään”, Kokkonen vielä muistuttaa. Bretoneillahan se tarkoittaa lonkkakuvaustulosta (huom. vuonna 2001!).

Kokemuksensa perusteella Jouni ja Teija Leino suosittelevatkin lämpimästi kokeilemaan siemennystä tuorespermalla jalostuksen yhtenä vaihtoehtona.