Testattujen metsästysominaisuuksien hyödyntäminen pentulistalla

teksti Antti ja Anu Auno

Aiemmin julkaistu Saksanseisoja-lehdessä 1/2008

Koirien jalostuksessa on tärkeää suosia niitä ominaisuuksia, jotka palvelevat parhaiten rodun käyttöä siihen tarkoitukseen, johon se on luotu. Ominaisuuksien arvioimiseksi sekä kasvattaja että pennun ostaja tutkivat koirien sukutauluja, koe-, terveys- ja näyttelytuloksia ja mahdollisuuksien mukaan myös luonnetta, koulutettavuutta ja ominaisuuksien periytymistä (jälkeläisarviointi). Myös uusi seisojaharrastaja käy mahdollisuuksiensa mukaan läpi saman prosessin etsiessään itselleen sopivinta pentua.

Jäsenistön keskuudessa on herättänyt keskustelua, että meriiteiltään hyvinkin erilaiset yhdistelmät näkyvät Saksanseisojakerhon tietokannan pentulistalla samanarvoisina. Mahdollisuudesta lisätä pentulistaan lisätietoja yhdistelmien ansioista erityisesti käyttöpuolelta keskusteltiin mm Kalajoen vuosikokouksessa 2006. Kiinnostaisiko seisojaharrastajia saada järjestelmä, joka auttaisi heitä suhteuttamaan syntyvät pentueet toisiinsa ja joka auttaisi heitä keskittymään heille itselleen kiinnostavimpiin yhdistelmiin? Näistä sitten voisi valita joitakin lähemmin tarkasteltavaksi käyttäen hyväksi SSK:n tietokantaa ja Kennelliiton KoiraNet:iä. Kyseessä voisi olla Saksanseisojakerhon tarjoama palvelu helpottamaan aloittavan harrastajan ja toki myös perusharrastajien työtä. Järjestelmä ei toki kokonaan korvaisi kasvattajien ja pennun ostajien omia yksityiskohtaisempia taustatutkimuksia.

Ruotsissa on käytössä järjestelmä, jossa tietyt, mm. koe- ja näyttelypalkintoon sekä ominaisuuspisteisiin liittyvät rotujärjestön asettamat kriteerit täyttävät, rotujärjestön hyväksymät, yhdistelmät on listattu erikseen. Saksassa taas on muutamalla seisojarodulla käytössä järjestelmä, jossa pentueet listataan tasoluokittain. Seuraavassa on esitetty Ranskan Bretonikerhon käyttämä pentuelistan pisteytysjärjestelmä, jolla pisteytetään Ranskassa vuosittain syntyvät n. 700 pentuetta (5500-6000 pentua). Tarkastelen esimerkkinä ranskalaista pisteytyssysteemiä, koska se on laajassa käytössä ja olen siihen hieman tutustunut. Pisteytys on vahvasti metsästysominaisuuksia painottava. Pelkillä näyttelymeriiteillä koira ei voi saavuttaa muuta kuin alimman pistetason. Ranskassa pentueen vanhempien pistetasot määritellään erikseen ja molempien vanhempien pisteet lasketaan sitten yhteen. Tasoluokkia on kuusi siten, että alimmat pisteet (1/6) koira saa läpäistyään rotuunottokatselmuksen*, eli koira vastaa riittävästi rotumääritelmää. Toisaalta koira voi saada näyttelyistä vaikka kuinka paljon cacibeja ja sertejä, mutta saa silti vain yhden pisteen ilman näyttöä metsästystaipumuksista. Tämä taso on myös ainoa, jossa ei vaadita lonkkakuvaustulosta tai määritellä tarkemmin vaadittavaa lonkkien terveyttä.

Tasot, joista metsästäjien kiinnostus alkaa

Kahteen pisteeseen koiralta vaaditaan jo usean eri kriteerin täyttämistä: koiran pitää lonkiltaan olla vähintään C, läpäistä rotuunottokatselmus sekä saada näyttelyarvosana “erinomainen” bretonikerhon hyväksymän erikoistuomarin antamana ja sen pitää läpäistä myös T.A.N. (= Test d’Aptitudes Naturels eli luontaisten taipumusten testi), joka meillä tarkoittaisi palkintoa KAER-kokeesta. Koiran metsästysominaisuuksista on siis puolueeton arvio, siltä vaaditaan erinomaista ulkomuotoa ja myös terveyden pitää olla määritellyllä tasolla. Suomessa nämä tasot voitaisiin jopa määritellä joka rodulle erikseen pohjautuen esimerkiksi PEVISAn vaatimuksiin ja rodun harrastajien tekemiin määritelmiin. Tämän tason saavuttanut koira pentueen emänä/isänä antaa jo pennun ostajalle/mahdolliselle kasvattajalle jonkinmoisen takuun siitä, että hänellä on todennäköisempi mahdollisuus saada oikeaa rotutyyppiä ja -laatua edustava koira. Mikäli jokin vaatimuksista puuttuu, koira saa vain yhden pisteen, mutta sen saavuttamat tulokset näkyvät pentuelistassa (kuten HD-tulos ja läpäisty T.A.N.).

Kolmen pisteen tason saavuttaakseen urosbretonin on Ranskassa saavutettava titteli “Trialer” joko kevät tai syyskokeessa (keväällä peltopyy- tai villin riistan kokeita ja syksyllä ammuttavan riistan kokeita, joissa pudotetaan ja koira myös noutaa). Villin riistan koe on linnuilla, joita ei voi kasvattaa, kuten lehtokurppa, riekko, teeri, metso, eli koe vastaa meidän metsäkoetta. Nartun pitää saavuttaa “erinomainen”** syyskokeessa tai “erittäin hyvä” kevätkokeessa. Muut vaatimukset ovat samat kuin kohdassa 1/6 (lonkat ja näyttely). Toisaalta bretoni ei voi saada titteliä “Trialer”, mikäli sillä on huonommat kuin C-lonkat ja näyttelystä huonompi kuin “erittäin hyvä”.

Jälkeläiset ja edelliset sukupolvet mukaan luokitukseen

4/6 tason koira luokitellaan Ranskassa suositeltavaksi (Recommandé). Tämän tason koiralta vaaditaan vähintään B-lonkat, näyttelystä “erinomainen” rodun erikoistuomarin antamana sekä erinomainen rodun päänäyttelystä tai vastaavasta näyttelystä vähintään kahdelta eri tuomarilta. Koiran pitää myös läpäistä vesityökoe. Näiden vaatimusten lisäksi uroksella pitää olla saavutettuna kokeesta 2xERI (tai 1x serti tai 1x cacit) sekä kevät että syyskokeesta. Nartulla pitää olla saavutettuna 1xERI sekä kevät- että syyskokeesta.

Seuraava taso määritellään Ranskassa “Eliitti B” -tasoksi (5/6). Tämä taso vaatii koiralta vähintään B-lonkat ja uroksilta lisäksi vähintään kolme 4/6-tasoista ensimmäisen polven jälkeläistä vähintään kahdesta eri nartusta, jotka eivät ole sisaruksia ja nartulta kolme 4/6-tasoista ensimmäisen polven jälkeläistä. “Eliitti A” -tason (6/6) koira saavuttaa, kun sillä on edellisen tason vaatimusten lisäksi läpäisty vesityökoe sekä sukutaulussaan (3 edellistä polvea) yhteensä vähintään 20 pistettä.

Tämän pisteytyssysteemin lisäksi Ranskan Bretonikerho vielä merkitsee pentuelistaan “kerhon suosittelema” -merkinnän seuraavilla kriteereillä: pentueella on yli neljä pistettä ja molemmat vanhemmat ovat lonkiltaan A, B tai C tai vähintään toinen vanhemmista on valio kevät (P), syys (A) tai villin riistan (GS) kokeesta tai käyttövalio (T) ja molemmat ovat lonkiltaan A, B, tai C.

Tasot/pisteytys Suomessa

Ennen mahdollisen tasoluokittelujärjestelmän luomista on syytä keskustella, että onko sille yleensä tarvetta ja onko se vielä ajankohtaista Suomessa. Meillä riittäisi kenties kolme, korkeintaan viisi eri tasoa, jotka koira voisi saavuttaa. Myös vaadittavien tasojen edellyttävien näyttöjen määrittäminen voisi olla hieman yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi Ranskassa. Jalostuksen painopisteet esim. lonkkien osalta olisi tarvittaessa mahdollista huomioida rotukohtaisilla pistetasovaatimuksilla. Kannustaisiko tällainen järjestelmä matadorjalostukseen vai kenties vähentäisi sitä? Hukkuisiko jalostustoimikunta poikkeuslupa-anomuksiin koskien korkeimmin pisteytettyjä koiria? Riittääkö PEVISA yksin torjumaan geenipohjan liiallisen kapenemisen?

Lahjomaton tasoluokittelu saattaisi hyvinkin kannustaa kasvattajia tuomaan enemmän esiin koiriensa käyttöominaisuuksia, jonka seurauksena jalostuskäyttöön valikoituisi keskimääräistä parempia koiria. Eri tasoja määriteltäessä olisi mahdollista hyödyntää myös esim. KAER-kokeiden ominaisuuspisteitä jne. Ei kuitenkaan kannata tehdä liian monimutkaisia järjestelmiä. Uskon, että koiran omat tulokset KAER-kokeissa antavat melkoisen hyvän arvion sen tasosta. Järjestelmässä tulisi kuitenkin riittävästi huomioida myös koiran vanhempien, sisarusten ja jälkeläisten saavutukset, jotta sen jalostusarvosta saataisiin mahdollisimman totuudenmukainen käsitys.

Mahdollisuus käyttää pisteitä/tasoja yhdistettynä “jalostustoimikunnan suositus” -merkintään Saksanseisojakerhon pentulistalla poistaisi nyt ajoittain esiintyvää harhaluuloa, että kaikki pentulistalta löytyvät yhdistelmät ovat jalostustoimikunnan “siunaamia”. Kaikki jäsenistön kasvattamat pentueet tulisivat kuitenkin jatkossakin pentulistalle kasvattajan niin halutessa.

Ranskan systeemi taulukkona:

ranskanpisteytys

Lähteet:

Club de l’Epagneul Breton, Ranska
Rating
Trial titles
Matings and births / instructions

* Ranskassa koira ei pääse kansalliseen koirarekisteriin, ellei se ole läpäissyt rotuunottokatselmusta. Koira ei siis saa rekisteritunnuksen loppuosaa ja on ‘sekarotuinen’ ellei se läpäise katselmusta. Vastaa siis vähintään näyttelytulosta “tyydyttävä” Suomessa.

** Ranskassa kokeet käydään FCI:n mannermaisten seisojien säännöillä.