Peltopyyepisodi

teksti Anu Auno

Tulipa mieleeni hauska tapaus viime syksyltä:

Lähdin illalla ulkoiluttamaan/treenaamaan kahta bretoniamme (Lola ja Laku) lähipellolle. Mieheltäni saamani ohjeen perusteella lähdin kiertämään erästä suurehkoa metsäsaareketta peltoa pitkin. Muutaman minuutin haun jälkeen Lola ottikin seisonnan, jonka hetken kuluttua purki itse. Laku tulla tohotti katsomaan että mitä kiinnostavaa siellä oikein oli ja ottikin puolestaan hetken kuluttua seisonnan. Minä arvelin, ettei siellä mitään ole, kun toinen kerran sen oman seisontansa purki, mutta kun seisonta vain jatkui, annoin avanssikomennon jolloin peltopyy ponkaisi lentoon. Lola oli tahollaan selvitellyt toisia jälkiä. Linnun lähtiessä se pyörähti katsomaan tapahtumia, jolloin sen luona ollut lintu päätti myös häipyä.

Linnut lensivät metsäsaarekkeen yli ja me jatkoimme saarekkeen sivusta samaan suuntaan. Hetken kuluttua Lola teki pienen rusakkoajon, mutta luopui siitä komennettuani sen toiseen suuntaan. Olimme kiertäneet metsäsaarekkeen ‘taakse’, kun huomasin Lolan seisomassa aivan metsän reunassa. Kaikeksi onneksi Laku oli juuri lähestymässä minua niin, ettei se nähnyt Lolaa, joten komensin sen maahan ja lähdin katsomaan Lolan touhua. Kokeilin jatka-komennolla, josko seisonta purkautuisi. Iltahämärä oli jo sen verran syvää, että epäilin lintujen jo siirtyneen yöpuulle. Lola seisoi kuitenkin kiinteästi, jolloin annoin sille etenemisluvan. Metrin syöksähdyksen jälkeen se seisoi uudestaan erääseen ruohomättääseen. Uudella komennolla koira teki muutaman syöksyn mättään yli ja ympäri, mutta mitään ei tapahtunut. Minä jo ihmettelin, että hiirenpesiäkö se on ruvennut seisomaan ja koira työnsikin nenänsä mättääseen ja hieroi itseään sitä vasten aivan kuin leikkien. Lopulta koira katsoi minua kysyvästi. Minä puolestani ihmettelin koiralle, että mikä siellä oikein on, jolloin Lola otti maasta peltopyyn suuhunsa ja toi sen minulle.

Hetken seisoin ‘tumput suorina’ ihmettelemässä ratkaisua tilanteeseen. Enhän voinut laittaa lintua maahan koiran läsnä ollessa, se olisi vain tuonut sen minulle takaisin. Lintu kuitenkin vaikutti täysin vahingoittumattomalta, joten en halunnut sitä tappaakaan. Minkäänlaista hihnaa ei tietenkään ollut mukana. Lopulta komensin Lolan hakuun, jolloin se toteutti työtä käskettyä. Koiran käännettyä selkänsä laitoin linnun takaisin mättäälleen ja poistuin paikalta. Koko episodin ajan peltopyy istui rauhassa kädelläni. Todennäköisesti se oli sairas, mutta jospa toimillani säästyi yhden terveen linnun elämä, kun pedot söivät tätä lintua.