Bretonipäivät Järvenpää 2006: lonkkakuvaus ja lihashuolto

teksti Anu Auno

Jo tutuksi tulleen kaavan mukaan maaliskuun alussa vietettiin jälleen bretonipäiviä. Tällä kerralla kokoonnuimme Järvenpään Matkailukeskukseen. Lauantaina kuulimme Annie Limanin luennon lonkista ja koirahieroja Tapio Nilssonin esityksen koirien lihashuollon perusteista. Sunnuntaina kokoonnuimme kerhon vuosikokoukseen.

Bretonikerhon vuosikokous 2006

Kerhon vuosikokouksessa valittiin kerhon puheenjohtajana jatkamaan Jyrki Simola Vähäkyröstä ja erovuoroisten hallituksen jäsenten tilalle valittiin Hanna-Mari Sillanpää Hyvinkäältä ja Teuvo Blomberg Kiuruvedeltä. Bretonipäivien järjestelyvastuuseen valittiin erillinen toimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin Anu Auno Jaalasta ja muiksi jäseniksi Minna Toivakka Kauhajoelta ja Päivi Kuusisto Hailuodosta. Kiitos hallitustyön jättäneelle Jouni Leinolle kerhon hyväksi tekemästään työstä.

Junkkarin parhaan bretonin palkinnon sai Vesa Virkkulan omistama narttu Afrikantähti (Nuo1). Onnea vielä kerran Kemijärvelle.

Annie Liman; lonkkakuvaus

Annie Liman on saanut koulutuksensa lonkkatutkimuksen luojalta, eli Saki Paatsamalta. Hän on itsenäisesti toiminut kuvien arvostelijana n. 10 vuotta. Kuvien tarkasteluun hän käyttää yhden päivän viikossa. Vuonna 2004 kuvia arvioitiin n. 8500, vuonna 2005 n. 9000. Yhden koiran kuvien tarkasteluun jää aikaa siis n. 2 minuuttia (9000 kuvaa, 50 arviointipäivää, 8 tuntia)

Annie Liman

Mikä on lonkkavika?

Lonkkavika on lonkkanivelen kehityshäiriö, eli dysplasia. Häiriö näkyy joko lonkkaluun pään ja lonkkamaljan yhteensopimattomuutena, alikehittyneisyytenä tai epämuodostumana, nivelen löysyytenä tai nivelrikkona. Samassa nivelessä voi olla joko yksi kehityshäiriö tai häiriöitä voi olla useampia. Lonkkaluun pään ja lonkkamaljan yhteensopimattomuus näkyy lonkkakuvissa eriytyvinä linjoina: lonkkamalja ja lonkkaluun pää eivät ole kaksi ’puolipalloa’. Alikehittyneisyys voi tulla esiin esimerkiksi matalana lonkkamaljana tai normaalia pienempänä lonkkaluun päänä. Epämuodostuneisuus tarkoittaa esim. puuttuvaa lonkkamaljaa tai tilannetta, jossa lonkkaluun pää ei ole maljassa. Löysyys tarkoittaa, että lonkkaluun pään ja lonkkamaljan välissä on normaalia suurempi rako. Niveleen, jossa on jokin edellä mainituista ongelmista, kehittyy usein nivelrikkoa (arthrosis), eli nivel yrittää rustoa kasvattamalla korjata virheen. Tämä rustokasvusto voi karheana aiheuttaa ajan myötä oireita niveleen. Nivelrikko ei poistu itsestään eikä sitä voi poistaa leikkauksella. Lonkkanivelessä voi olla kuvaushetkellä jo kehittynyttä nivelrikkoa, vaikka koira olisi vielä nuori.

Mikäli kuvaustulos on A, on lonkka kaikin puolin moitteeton: tiivis, lonkkaluun pää ja lonkkamalja ovat yhtenevät ja lonkkamalja on riittävän syvä, eikä minkäänlaisia viitteitä ole myöskään nivelrikon mahdollisesta kehittymisestä. Lonkkakuvia arvosteltaessa otetaan myös koiran ikä huomioon, eli iän tuomat muutokset eivät välttämättä huononna tulosta. B-lonkkaisella koiralla on lonkkanivelessä yleensä joko lievää löysyyttä tai lonkkamalja on aavistuksen matala. Nivelrikkoa ei saa olla. Kahden B-lonkkaisen yhdistämistä ei suositella, koska molemmilla pentueen vanhemmilla saattaa olla sama vika (vaikkapa lievä löysyys), jolloin pennuissa ongelma kertautuu ja kuvaustulos onkin C tai huonompi. B-lonkassa ei ole kahta eri ongelmaa. Mikäli näin on, tulos on C.

C-lonkassa voi siis olla yksi suurempi ongelma: selkeä löysyys, matala lonkkamalja tai lonkkanivelen pään ja lonkkamaljan ’yhteensopimattomuus’. Tulos voi olla myös useamman eri ongelman summa: lievästi matala lonkkamalja sekä lievää löysyyttä, jne. Myös nivelrikon esiintyminen tuottaa tulokseksi C:n. Näistä syistä johtuen C-lonkka voi olla ’hyvä C’ tai ’huono C’. Hyvä C silloin kun lonkkanivel on muutoin moitteeton, mutta lonkkamalja on matala. Ongelmana on se, ettei lonkkalausunnosta ilmene millaisesta C-lonkasta on kysymys. Bretoneilla voidaan yhdistää esim. A- ja C-lonkkaiset koirat, mutta C-lonkkainen onkin lievästi nivelrikkkoinen.

Vaikka lonkkien arvostelusta on pyritty tekemään globaalisti vertailukelpoista, on eri maissa silti käytössä Suomen asteikosta poikkeavia arvosteluasteikkoja. Eri maiden tulokset eivät siis ole vertailukelpoisia keskenään!! Pohjoismaat ovat käynnistäneet yhteistyön, jonka tavoitteena on saada pohjoismaihin yhtenäinen arvosteluasteikko. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että kunkin maan lonkkakuvia lähetetään säännöllisin väliajoin muihin maihin arvosteltavaksi ja välillä pidetään palavereja kuvien arvostelusta. Yhteistyötä on nyt tehty pari vuotta ja tulokset ovat selvästi lähentyneet toisiaan alkuaikoihin verrattuna. Vaikka arviot poikkeavat toisistaan, ei silti ole havaittavissa että jossakin maassa (Suomessa) olisi tiukempi asteikko muihin verrattuna, vaan hajontaa on kaikkiin suuntiin.

Lonkkien tutkimisen tarpeellisuus asetetaan aina ajoittain bretoneidenkin kohdalta kyseenalaiseksi. perusteluna käytetään huonojenkin lonkkien oireettomuutta ja tulosten epäjohdonmukaisuutta (terveet vanhemmat – sairaat jälkeläiset, sairaat vanhemmat – terveet jälkeläiset). On kuitenkin syytä muistaa, että mikäli lonkkatulos on C tai huonompi, on lonkkanivelessä aina jotakin huomauttamista, se ei ole terve. Myös vakuutustilastojen mukaan koirilla lonkkavika on toiseksi yleisin koirien kuolinsyy, kun yleisin on liikenneonnettomuus. Vaikka lonkat ovatkin metsästyskoiralla vain yksi osa kokonaisuudesta ja on muitakin terveydellisiä ongelmia, ei ole mitään syytä jättää lonkkatilannetta vaille huomiota.

Lonkkatulosten kohentaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Luusto kehittyy ja kasvaa vähitellen ja myös luutuminen tapahtuu hitaasti. Tästä seuraa se, että lonkkien lopulliseen ilmiasuun vaikuttavat geenien (n. 30 eri geeniä) lisäksi myös ympäristötekijät: ruokinta, liikunta, jne. Myös rauhoituksella kuvaustilanteessa on merkitystä tulosten vertailukelpoisuuteen. Mikäli koiraa ei rauhoiteta, se jännittää lihaksiaan ja lonkkia ei välttämättä saada oikeaan asentoon. Rauhoitusaine ei sinänsä vaikuta tulokseen (ruotsalainen tutkimus, Saksanseisoja 2/2004) vaan merkitystä on rauhoituksen syvyydellä.

Lonkkakuvaus-aihe herätti runsaasti keskustelua ja kysymyksiä bretoniväessä

Lonkkatulos voi muuttua

Lonkkalausunnon tulos voi muuttua tietyillä tavoilla. Yleisin tapa on tuloksen muuttaminen valitusmenettelyn kautta. Kun Annie Liman yleensä arvostelee lonkat yksin, valituksen jälkeen lonkkakuvaa tutkii kolmen hengen ryhmä. Valitusmaksu on lausuntomaksu xx kertaisena. Mikäli lonkkatulos muuttuu maksu palautetaan. Mikäli tulos ei muutu, maksua ei palauteta. Tulos voi myös huonontua.

Lonkkalausunnon tulos voi muuttua myös uusintakuvauksen seurauksena, mikäli uusintakuvissa tulee esiin jotakin merkittävää. Uusintakuvauksen syynä voi olla esim. huonolaatuinen kuva, epäilty nuoruuden löysyys tai kuvaus juoksun aikana. Mikäli pohtii uusintakuvauksen hyödyllisyyttä, kannattaa Limanille soittaa ja kysyä tuloksen syytä. Hän kyllä kertoo, mikäli syy on sellainen että uusintakuvasta voisi olla hyötyä. Nartun juoksun vaikutuksesta ei ole tehty luotettavaa tutkimusta, mutta kokemusperäisesti on tullut esiin, että juoksu vaikuttaa lonkkatulokseen. Syynä on juoksun aikana erittyvä estrogeenihormoni, joka lisää nesteen kertymistä koiran elimistöön ja neste nivelissä taas näkyy löysyytenä.

Kuvausikä?

PEVISA:n ehtojen mukaan bretonilla virallisten lonkkakuvien alaikäraja on 12kk. Limanin mukaan kenties optimaalisin lonkkakuvausikä olisi kuitenkin lähellä 24kk, koska sen ikäisellä koiralla ei enää ole nivelissään nuoruuden löysyyttä, mutta iän myötä esiin tulevat viat eivät vielä näy. Noin vuoden ikäisellä koiralla ei aina ole luuston kehityskään vielä valmis. Toisaalta nuorena kuvattuna kuvaustuloksesta saattaa tulla valheellinen: koira saa ’terveen paperit’, mutta mikäli koira kuvattaisiin uudelleen parin vuoden kuluttua, se olisikin lonkiltaan C tai jopa huonompi. Koiralla siis oli perimässään lonkkavikageenejä, mutta viat eivät vielä tulleet esiin nuoressa koirassa.

Mitä voisi tehdä?

Jotta lonkkatilanne saataisiin kohenemaan, on seurattava käytettyjä jalostusyhdistelmiä ja niistä syntyneitä koiria: millaisia jälkeläisiä syntyy, onko vanhempia, joiden jälkeläisissä on selkeästi terveitä koiria ja pänvastoin. Myös paljon käytettyjen urosten jälkeläisiä pitää verrata koko rotuun. Koska ulkomaiset kuvaustulokset eivät ole vertailukelpoisia keskenään tai suomen tuloksiin, pitää tuontiurosten vaikutusta seurata.

Lonkkaniveldysplasian vastustamiseksi Annie Liman toi esiin kolme keinoa: PEVISA- raja-arvot (Bretonilla C), jalostusarvoennusteet (eli Indeksit) ja tietyn jälkeläismäärän jälkeen vaatimus jälkeläistiedoista ennen jatkojalostuksen sallimista (esim. kaksi pentuetta tai 10 jälkeläistä, jonka jälkeen pennuista vähintään 80% pitää olla kuvattuja ja niistä x% terveitä, jotta koiralla saisi vielä teettää pentuja). Indeksien laatimista Liman suositteli siitä huolimatta, että bretonikanta Suomessa on pieni ja siten tulos ei ole tieteellisesti pitävä. Indeksit antaisivat kuitenkin suuntaa, koska niissä otetaan homioon koiran itsensä lisäksi myös sen sisarukset, vanhemmat ja jälkeläiset. Ne olisivat paras tapa seuloa parhaat koirat jalostukseen. Indeksien avulla saataisiin helpommin esiin esimerkiksi tervelonkkaiset koirat jotka jättävät sairaita jälkeläisiä tai esim. suvultaan terveet mutta itse sairaslonkkaiseksi kuvatut koirat, jotka kuitenkin jättävät terveitä jälkeläisiä. Tällä hetkellä jokaiselta jalostukseen käytetyltä bretonilta suomessa löytyy sisaruksistaan sairaaksi kuvattuja yksilöitä. Bretoni on siis dysplaattinen rotu, eikä dysplasiasta varmastikaan päästä rodussa koskaan kokonaan eroon, mutta tilannetta voitaisiin huomattavastikin kohentaa oikeilla toimilla. Keskustelussa tuli esiin myös toivomus lonkkalausunnon laajentamisesta niin, että vaikkapa rasti ruutuun- menetelmällä täsmennettäisiin tulosta. Jos koira saisi C-tuloksen ja rasti olisi kohdassa vaikea mataluus(vaihtoehdot lievä mataluus ja keskivaikea mataluus), tietäisi koiran omistaja että ei kannata käyttää jalostukseen. Tai jos molemmilla pentueen suunnitelluista vanhemmista olisi B- tulos lievällä löysyydellä, ei ko. yhdistelmää tehtäisi. Tai vastaavasti jos koira olisi voittajaluokassa palkittu muotovalio C-lonkilla, syynä lievä mataluus, voitaisiin sen käyttöä jalostukseen harkita.

Koirahieroja Tapio Nilsson

Koirien lihashuolto-osuuden aluksi Tapio Nilsson muistutti kuulijoita, että eläinhieronta ei ole valvottu ala, eli hierojaksi voi ryhtyä kuka tahansa. On sekä koulutettuja hierojia että kouluttamattomia hierojia. Kannattaa siis kysellä ennen koiransa hierojalle viemistä.

Lihashuolto

Lihasongelmien hoitaminen kannattaa aloittaa ennaltaehkäisyllä. Paras tapa on liikuttaa koiraansa monipuolisesti. Optimaalisin tapa on luonnossa vapaana liikkuminen (metsästys) ja uinti. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista ulkoiluttaa koiraa vapaana. Silloin pitäisi muistaa vaihdella esim ulkoilumaastoja ja vauhtia. Myös liikuntaharrastukset (kuten agility) tukevat liikunnan monipuolisuutta.

Lihashuoltoon kuuluu hieronta, venyttely, lämmittely ja jäähdyttely. Hierontaa voi tehdä jokainen vähintäänkin omille koirilleen. Mikäli hierontaan yhdistetään venyttely, saadaan hyötyä kasvatettua: lihas pysyy pidempään kunnossa. Hieronnalla saadaan lisättyä verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Se aktivoi hermostoa, parantaa elastisuutta, poistaa nestettä sekä nopeuttaa palautumista. Esimerkiksi törmäys metsässä saattaa aiheuttaa lihaksiin kiinnikkeitä, jotka aiheuttavat kipua. Tästä seuraa vääriä liikeratoja jotka aiheuttavat lisää lihasvaurioita. Tällaisia ongelmia voidaan hieronnan avulla helpottaa. Mikäli vaiva on jo edennyt pidemmälle, uiminen on hyvä tapa aloittaa kuntoutus. Uidessa koiran nivelet eivät rasitu, jolloin liikeradat voivat olla lähellä normaaleja. Tästä taas seuraa että lihasten ongelmat helpottuvat ja hieronnalla voidaan sitten tätä kehityssuuntaa edistää.

Lihaksen tehtävänä on asennon säilytys ja eri osien yhdistäminen. Lihakset myös saavat aikaan liikkeen ja ne toimivat energiavarastona. Lihasongelmat aiheutuvat yksipuolisesta liikunnasta: koiran peruskuntoa pidetään yllä esim polkupyörällä juoksuttamalla ja kun se sitten syksyllä päästetään maastoon, tarvitaankin koko kesän käyttämättömänä olleita lihaksia ja liikkeitä. Seurauksena voi syntyä esimerkiksi jännerepeämä, joka lievänä aiheuttaa tulehduksen ja sen seurauksena kipua. Koira ontuu. Vakava jännevamma vaatii leikkaushoitoa.Lihasongelmia syntyy myös rasitusvamman seurauksena(esimerkiksi huono lonkka): koira yrittää vähentää kipua yhdeltä jalalta keventämällä painoa jalan päältä jolloin vastakkainen jalka rasittuu normaalia enemmän. Mikäli lihaskunto on huono, oireet tulevat esille nopeammin. Myös rakenteelliset viat (kuten jalkojen väärät kulmaukset) aiheuttavat lihasongelmia, jolloin hieronta on entistä tärkeämpää.

Hierominen

Syitä hieroa:
-lihas/kalvokivut
-revähdys-/ venähdysvammat (kolmen vrk.n jälkeen ympäriltä varovasti), ensiapuna käytetään kylmähoitoa
-immobilisaatio (liikkumattomuus, esim. leikkauksen jälkeen): huolletaan muuta lihaksistoa jotta koira toipuu nopeammin
-hyvä olo (endorfiinihoito)
-arpikudoksen muodostumisen estämiseksi: arpi pehmenee ja lihas toimii paremmin
-ennaltaehkäisy ja ylläpito

Hieronnassa käytetään tekniikkana painetta isolla pinnalla (kämmen). Kolme sormea on minimi. Hierontaliikkeenä käytetään paina ja käännä-tekniikkaa. Peruslihakset, joiden hierominen olisi jokaisen koiranomistajan hyvä ottaa jokapäiväiseksi tavaksi, ovat niska, lavan alue, selkä ja takajalat (’lautaset’ ja reisilihakset, vrt. hevosella). Koko koiraa ei välttämättä tarvitse hieroa kerralla, esim. 15 minuuttia lapa-alueella on jo hyvä.

Venyttely

Venyttelyssä on tärkeää säilyttää tuntuma ja tarkkailla luonnollista liikerataa. Venytyksen ei tarvitse mennä ääriasentoon, venytys tapahtuu jo aiemmin. Lyhyet venytykset ovat hyvä tapa lämmitellä ennen liikuntasuoritusta. Rasituksen päätteeksi jäähdyttely (10 minuutin kävely), lepoa 1-1,5 tuntia, jonka jälkeen pieni lämmittely (kävelyä) ja pitkät venytykset. Venytysliike suoritetaan aina työntönä, ei vetona. Liike suoritetaan ensin 3-6 kerran sarjoina n. 5 sekuntia kerrallaan. Kun koira on tottunut venyttelyyn, voidaan aika pidentää jopa 20 sekuntiin.

Lisää aiheesta:
Suomen Hevos- ja Koirahierojat ry. (http://koti.mbnet.fi/shkh/)